maanantai 16. tammikuuta 2017

School´s out for summer! – Kokemuksia Uuden-Seelannin koulumaailmasta, osa 1-


Kun neljäs periodi loppui joulukuun puolivälissä, alkoi lapsillamme kesäloma. Siis jo toinen reilun puolen vuoden sisällä! Lukuvuodesta 2016 he ehtivät käydä uusi-seelantilaista koulua tasan puolet, eli kaksi periodia neljästä. Tässä vaiheessa onkin luonteva kerrata vähän, mitä tähän mennessä on koettu ja millaiselta uusi-seelantilainen koulu näyttää suomalaisin silmin.

Oman kokemuksemme mukaan kaikki lasten koulunkäyntiin liittyvä ”byrokratia” tai virallinen puoli on hoitunut erittäin jouheasti. Tutustumiskäynnillämme maaliskuussa 2016 kiersimme paikalliset koulut, joissa lapset toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi, annettiin mukaan esitteet ja muu materiaali sekä neuvottiin mistä kannattaa hankkia koulupuvut ja -tarvikkeet. Koulun aloituksen yhteydessä toimitimme kouluihin myös englanninkieliset versiot lasten suomalaisista todistuksista, jotta uudet opettajat saivat käsityksen aiemmista opinnoista.

Koulupukujen ja -tarvikkeiden hankinta oli ensimmäinen konkreettinen askel paikalliseen koulumaailmaan. Täkäläistä koulupukua voisi luonnehtia smart casual-tyyppiseksi kokonaisuudeksi; shortsit tai rennot pitkät housut sekä pikeepaita ja fleecehuppari koulun väreissä. Aika rento asu eikä siis läheskään niin formaali kuin esim. brittikoulujen univormut kauluspaitoineen ja kravatteineen. Vaikka suomalaisina olemmekin tottuneet vapaasti päättämään omasta pukeutumisestamme, ei koulupuku ole kuitenkaan yhtään hullumpi juttu. Ensinnäkin, pätkääkään energiaa ei tarvitse tuhlata sen pohtimiseen, mitä tänään kouluun pitäisi laittaa päälle. Lasten erilainen kotitausta/varallisuus/trendikkyys tai porukan paine pukeutua tai olla pukeutumatta jollakin tietyllä tavalla ei stressaa lapsia (tai heidän vanhempiaan). Ja mikä parasta, koulupuku konkreettisestikin integroi lapset -myös ummikot suomalaiset- nopeasti osaksi oman koulun yhteisöä.

Kouluista tulee luokkakohtainen lista tarvittavista koulutarvikkeista, eli mm. tehtävävihoista ja -kansioista. Kynät, kumit, viivottimet jne. hankitaan myös itse. Oppimateriaalit ovat nykyään paljolti verkossa, mutta myös jaettavina monisteina. Ylipäätään paljon vaikuttaisi olevan itse tekemistä, liimaamista ja leikkaamista, piirtämistä ja kirjoittamista. Tehtävät ja tiivistelmät tehdään omiin vihkoihin, tai verkkoversioina kunkin oppilaan omiin faileihin. Konsepti, jossa joka mukulalle vuosittain jaetaan maksutta uudet luku- ja tehtäväkirjat, on täällä täysin tuntematon.

Koulupäivä on joka päivä samanpituinen. Noan ja Nellin Intermediate School alkaa klo 9 ja loppuu klo 15. Ninnin ja Neelan Primary School alkaa 08.45 ja loppuu 14.40. Koulupäivä rakentuu yhtäjaksoisen ”learning time” ajan sekä välipala- ja lounastaukojen ympärille. Learning time voi itsessään pitää joustavasti sisällään sitten useampaa eri kokonaisuutta, esim maantiedon projektityöskenteyä, maalausta ja matematiikkaa. Ei siis niin tarkkaa tuntijakoa välitunteineen, kuin mihin Suomessa olemme tottuneet. Opettajat suunnittelevat päivän tai viikon ohjelman sen mukaan, millaisia kokonaisuuksia pitää milloinkin käydä läpi tai missä vaiheessa oppilaat ovat esim projektitöissään. Luokassa tehdään paljon juttuja pienryhmissä ja eri ryhmät saattavat edistyä esim. kirjoituksessa tai matematiikassa eri tahtiin. Pienempien koululaisten päivät ovat selvästi Suomen pidemmät, mutta pitävät sisällään paljon myös rentoa toimintaa kuten leikkimistä, laulua ja askartelua.

Ohessa esimerkki päivän kulusta:
08.45 am School Starts
09.00 – 10.30 Learning time
10.30 – 11.00 Morning Tea (eli aamun välipala)
11.00 – 12.30 Learning Time
12.30 – 13.20 Lunch Break
13.20 – 14.40 Learning Time

Vuorovaikutusta ja esiintymistä on selvästi Suomea enemmän. Pienestä pitäen lapset opettelevat jakamaan ajatuksia ja keskustelemaan, sekä esittämään asioita muille. Jos täällä opettaja kysyy luokassa ”kuka haluaisi tulla nyt luokan eteen kertomaan...” nousee välittömästi liuta käsiä ylös, eikä hiljaisuudessa tuijotella pulpetin kantta. Isompien koulussa on omana ”oppiaineena”myös väittely-/argumentointitaito, jossa parhaat kisaavat lopuksi koko koulun tittelistä. Esitelmiä tehdään myös paljon. Usein esitelmälle annetaan tietyt speksit, mutta teeman saa valita itse. Kynnys madaltuu, kun saa puhua itseä kiinnostavasta aiheesta. Ylipäätään täällä esiintymiseen kannustetaan ja se kuuluu olennaisena osana koulutyötä.

Opettajien ja oppilaiden suhde näyttäisi olevan rento ja mutkaton. Silti oppilailta edellytetään kohteliasta käytöstä ja puhetta, ja opettajia puhutellaan ”Miss” tai ”Mr”, ei yleensä etunimellä. Älypuhelin on täälläkin monella teini-ikäsellä ja puhelimia käytetään myös koulutyössä esim. tiedon hankintaan ja dokumentointiin. Oppilaat eivät kuitenkaan saa räplätä puhelinta koulun aikana muutoin kuin koulutyöhön, ja muulloin puhelimet säilytetään repuissa tai niille osoitetussa paikassa luokassa. Aniharvalla alakouluikäisellä on vielä omaa puhelinta.

Suomalainen koulujärjestelmä on täällä tunnettu ja ihailtu. Suomalaisten opettajien korkeaa koulutusta, osaamista ja statusta yhteiskunnassa arvostetaan. Täällä opettajien perustutkinto on Bachelor (of Education), kun Suomessa opettajilla on lähtökohtaisesti maisterin paperit. KiVa-koulu-konsepti on täällä myös käytössä monissa kouluissa ja sen tiedetään olevan Suomesta. Yksi olennainen ero on suhtautuminen lasten osaamiseroihin. Suomalaisessa koulujärjestelmässä lasten tasoerot pyritään pitämään mahdollisimman pieninä, kun taas täällä osaamiserot hyväksytään helpommin. Kyvykkäitä lapsia kannustetaan etenemään vaikka omaa luokka-astetta selvästi pidemmälle, kun taas heikosti osaavilta saattaa matikan tai lukemisen perusteet olla todella heikoissa kantimissa. Tukiopetusta on toki tarjolla, mutta sitä antaa todennäköisesti ”teacher aid”, joka voi olla toinen opettaja tai opettajaksi opiskeleva, mutta myös joku muu aikuinen kuten jonkun lapsen vanhempi tai isovanhempi. Suomessa (heikkenevistä resursseista huolimatta) tukiopetusta antaa pedagogisesti pätevä henkilö ja sitä annetaan huomattavasti systemaattisemmin. Suomessa oppilas ei myöskään pääse seuraavalle luokka-asteelle, ennenkuin vaadittava osaaminen on varmasti hanskassa.


Ja vielä loppuun sananen koululounaasta. Täällä ei tarjoilla maksutonta, lämmintä lounasta. Jokainen tuo joko omat eväät tai ostaa koulun kanttiinista (isommat lapset), mitä milloinkin on tarjolla. Nuudelit, hodarit, burgerit, slushit, browniet ja cookiet on ihan normikauraa lasten lounaana. Jos meidän lapsilta kysytään, niin ovat olleet silminnähden mielissäään näistä uusista vaihtoehdoista. Äiti sen sijaan on useinkin huokaillut suomalaisen (terveellisen) kunnon kouluruoan perään. 

Kokemuksia koulusta on vaikka kuinka. Seuraavassa blogipostauksessa lisää :-)


Tehtävävihkoja ja tärkeitä papereita varten koulusta sai "Duffy Bagin"

Esittelyssä Allandale Shcoolin ja Whakatane Intermediate Schoolin univormut

Retkellä. Ninnin luokka pääsi uimahalliin ja sen jälkeen puistoon picnicille.

Viikoittainen School Assembly. Ninnin luokka esittelemässä taideteoksiaan. Ninni 5 vasemmalta.

Noodles for lunch!

Koulutarvikkeita ostamassa.

1 kommentti:

  1. Ihan mahtavaa, että jaksat kirjoittaa kokemuksistanne siellä! Muistanko oikein, että olit alussa jonkin aikaan Ninnin ja/tai Neelan kanssa koulussa? Jos näin, kuinka kauan olit tukena mukana? Me pohditaan pätkää kansainvälisessä koulussa ja mietin, miten kauan integroitumiseen menee ja siis kuinka lyhyttä pätkää kansainvälisessä koulussa kannattaisi edes harkita.

    VastaaPoista